Oppivelvollisuusikää laajennetaan 18 ikävuoteen. Tämä velvoittaa nuoret hakeutumaan toisen asteen koulutukseen peruskoulun jälkeen. Koulumatkat ja oppimateriaalit muuttuvat ilmaisiksi.
Oppivelvollisuuden laajentamisen tavoite on nostaa koulutus- ja osaamistasoa kaikilla koulutusasteilla, kaventaa oppimiseroja sekä kasvattaa koulutuksellista tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja lasten ja nuorten hyvinvointia. Tavoitteena on, että jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon. (OKM:n tiedote 30.12.2020)
Tavoite on hieno. Ja menetelmä kallis. Jos tavoitteet tällä varmasti saavutettaisiin, kustannukset olisivat perusteltavissa. Mutta.
Pakko ei auta niiden nuorten kohdalla, jotka eivät pysty tai halua käydä koulua. Tämä on nähty jo peruskoulussa. Ahdistuneiden ja masentuneiden nuorten määrä kasvaa. Jos psyyke ei kestä koulunkäyntiä, pakko ahdistaa vain lisää. Peruskoulussa on mahdollisuuksia auttaa oppilaita saamaan päättötodistus erilaisten opetusjärjestelyjen avulla, mutta ammatillista todistusta tai ylioppilastodistusta ei voi antaa ilman tarkoin määriteltyjä näyttöjä ammattitaidosta tai hyväksytysti suoritettuja ylioppilaskirjoituksia.
Ja ne, jotka eivät halua käydä koulua, eivät käy. Erityisesti näiden oppilaiden kohdalla opiskelupakko on todella huono vaihtoehto. Heillä pitäisi olla mahdollisuus työssä käyntiin, työharjoitteluun tai johonkin muuhun ohjattuun toimintaan. Loppututkintoa ei saa, jos oppilaitoksessa on vain kirjoilla kahdeksantoistavuotiaaksi. Fyysisesti oppilasta ei voi kantaa kouluun, ei huoltaja, ei etsivä nuorisotyöntekijä eikä erityisopettaja. Onneksi tällaisia oppilaita on hyvin vähän.
Varsinainen huoleni lukion rehtorina kohdistuu kuitenkin rahaan. Lukion yksikköhinnan korotus mahdollisesti kattaa opetusmateriaalien ja koulumatkojen kustannukset alkuvaiheessa, mutta kuinka käy tulevaisuudessa? Riittävätkö koulutuksen järjestäjien rahat muutosten myllerryksessä? Millaisena valtion tuki säilyy?
Lukion kustannukset ovat koostuneet tähän asti pääasiallisesti tiloista, ruoasta sekä opettajien palkoista eli opetuksesta. Tiloista ja ruoasta on vaikea tinkiä, joten ainoa mahdollinen leikkauskohde tarvittaessa on opetus. Opetusryhmät suuremmissa lukioissa ovat jo nyt suuria eikä ryhmäkokoa voi enää kasvattaa. Pelkään, että lukioilla on edessä ammatillisen koulutuksen tie eli lähiopetuksen karsiminen.
Olin toisella asteella ammatillisella puolella töissä, kun siellä aikoinaan lähdettiin karsimaan oppikurssien lähiopetuksen määrää. Ensin lähiopetustunteja vähennettiin 38 tunnista 32 tuntiin, sen jälkeen 28 tuntiin. Tästä on jo kauan ja tämän hetken ammatillisen koulutuksen opiskelija joutuu opiskelemaan itsenäisesti ison osan opinnoistaan. Tämä on iso syy ammatillisen toisen asteen suuriin keskeyttämisprosentteihin. Opiskelijat jätetään liian yksin opintojensa kanssa. Tämä ei ole opettajien tai opinto-ohjaajien vika, vaan seurausta lähiopetusresurssien vähentämisestä.
Lukioiden keskeyttämisprosentti on pieni. Mikäli kuitenkin lähiopetuksen määrä vähenee radikaalisti ammatillisten oppilaitosten malliin, on odotettavissa keskeyttämisprosentin kasvu myös lukioissa. Etäopetus - mitä hallituksen koulutuspoliittinen selonteko (luonnos) selkeästi hahmottaa tärkeäksi osaksi tulevaisuuden opetusmenetelmiä - ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Etäopetus maksaa kuten lähiopetuskin, ja jotta etäopetuksen kautta voitaisiin säästää tiloissa, täytyisi etäopetusta olla iso osa opintoja.
Etäopetuksesta on kokemuksia viime keväältä sekä tältä syksyltä. Vaikka sekä opettajien etäopetustaidot että opiskelijoiden etäopiskelun taidot paranevat koko ajan, ei etäopetus pysty vastaamaan lähiopetuksen tasoon laadullisesti. Oppiminen tapahtuu parhaiten opettajan ja opiskelijan välisessä aidossa vuorovaikutuksessa, mihin etäopetus ei koskaan pysty. Lähiopetuksessa toteutuu myös sosiaalisuus, mitä opiskelijat etäopiskelujakson jälkeen selvästi kaipaavat.
Kuudestatoista kahdeksaantoista -vuotiaat nuoret eivät ole vielä valmiita kantamaan vastuuta etäopiskelusta itsenäisestä opiskelusta puhumattakaan. Nämä molemmat ovat tärkeitä oppimisen menetelmiä, mutta vain, jos niitä käytetään pienenä osana lähiopetuksen lisäksi. Jotta oppiminen sujuisi optimaalisesti, opiskelijat tarvitsevat opettajan ohjausta ja vuorovaikutusta - lähiopetusta.
Olemmeko vaihtamassa opetusta oppimateriaaleihin? Jos näin tapahtuu, heikkenee lukio-opetuksen laatu ja lukion keskeyttävien opiskelijoiden määrä kasvaa ammatillisen koulutuksen suuntaisesti.
Mitkä tämän uudistuksen tavoitteet olivatkaan…?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti